BONUS: Tuottaja, tuottaja, tuottaja
Ja kaikki tekevät eri juttua (Bonus blogi)
Minulla oli pitkä ja hyvä keskustelu tuottajuudesta hyvän ystäväni ja tuottajakollegani Marjo Lepän kanssa. Aiheena olivat edelliset blogini ja yhteiset kokemuksemme. Huomasimme taas kerran, että sana ”tuottaja” tarkoittaa eri asiaa eri yhteyksissä. Tämä ei tietenkään helpota työn selittämistä muille.
Esimerkki. Istuin kerran puolisoni kanssa Legally Blonde -musikaalin katsomossa Broadwaylla. Takanamme istui keski-ikäinen pariskunta ystäviensä kanssa ja kertoi suureen ääneen olevansa musikaalin tuottajia.
Ystävät kysyivät, mitä tuottaja tekee. Hetkeäkään epäröimättä vastaus oli: ”Meillä on oma puhelinnumero, johon voimme soittaa, jos haluamme ostaa lippuja.” Emme oikein pystyneet pidättämään naurua. He eivät edes tienneet omaa rooliaan kokonaisuudessa.
Ehkä he olivat laittaneet omistaan tuotantoon tai hankkineet sille vähintään kuusinumeroisen summan rahaa – halpaa lysti ei ole. Silloin se oli heidän tuottajan panoksensa. Broadwaylla heidän tittelinsä oli varmaankin ihan reilu ja sopimuksen mukainen. He vain osasivat kertoa ainoastaan omasta puhelinnumerostaan. Sen kuulimme, että lipuista he joutuivat edelleen maksamaan.
Tuottajanimike oli heille vähän kuin netissä kaupattava skotlantilainen aatelisarvo. Rahalla saisi käytännössä oikeuden kutsua itseään lordiksi, tai oikeammin ohjeet muuttaa etunimi Lordiksi tai Ladyksi – ei oikeaa aatelisarvoa. Minusta olisi voinut tulla Lord Juha, mutta aatelista se ei olisi minusta tehnyt. Tuottaja, joka ei edes tiedä, miksi häntä kutsutaan tuottajaksi, on aika lähellä Lord Juhaa.
Broadwaylla jako menee karkeasti näin: ”pelkkä” sijoittaja antaa rahaa tuotantoon. Ollakseen co-producer pitää sijoittaa tai hankkia paaaaaljon rahaa, siitä saa sitten tuottajatittelin sekä erilaisia etuja. Lead producer kokoaa rahoituksen, tekee lopulliset päätökset ja kantaa vastuun tuotannosta.
Eräs iso Broadway-tuottaja muuten kertoi vastaavansa sijoittajalle, joka kysyy, mitä sijoitetuille rahoille tapahtuu ja mitä tuottoa saan niistä saa: ”Et tule koskaan enää näkemään niitä.” Kärjistys, mutta vain vähän. Broadwaylle ei kannata sijoittaa eläkerahojaan. Siksi isoille mesenaateille on ehkä reiluakin antaa hienolta kuulostava titteli.
Tuottajanimike vain on kokenut melkoisen inflaation. Siitä on tullut tapa palkita niitä, jotka sijoittavat tai hankkivat tuotantoon rahaa. Ilman heitä esitystä ei ehkä syntyisi. Silti he eivät välttämättä osallistu tuotantotyöhön, anna omaa osaamistaan tai käytä minkäänlaista päätösvaltaa.
Elokuva- ja TV-alalla tuottajat on sentään yritetty lokeroida toimenkuvittain. Nimikkeiden määrä on vaan ihan hirveä. On executive, associate, co, co-executive ja ties mitä etuliitteitä. Sitten vielä ihan producer ilman etuliitettä. Titteli kertoo ainakin suunnilleen, missä kohtaa alku- ja lopputekstejä kyseisen hepun nimi vilahtaa. Rahasta ja mahdollisesta voitto-osuudesta sovitaan erikseen, mutta etuliite usein vaikuttaa prosenttiin.
(Elokuvapuolella nimikkeiden sotkua selventämään luotiin muuten erillinen p.g.a.-merkintä. Se kertoo, että merkinnän saanut henkilö on myös tehnyt päätöksentekijänä merkittävän osan kyseisen tuotannon varsinaisesta tuottajantyöstä. Pelkkä producer-titteli kun ei sitä enää todista.)
Myös teatteripuolella nimikkeet ovat anglosaksisissa maissa melko vakiintuneita. Täällä Suomessa on yhtä sekamelskaa. Yhdessä teatterissa tuottaja tekee yhtä, toisessa toista. Juuri missään ei ole tuottajaa, jonka vastuulla olisi tuotannon rahoituksen kerääminen tai joka päättäisi taiteellisista asioista. Rapakon takana ja Briteissä ne kuuluvat vastaavan tuottajan työn kovimpaan ytimeen.
Joka tapauksessa, me, joiden pitää myös saada tuotanto oikeasti valmiiksi, olemme kasvaneet melkoisiksi moniosaajiksi. Isoissa elokuva- tai Broadway-tuotannoissa tuottajillakin on mahdollisuus erikoistua. Laukesin kokoisessa organisaatiossa tuottajan oli oltava ihan yhtä kotonaan ministeriseurueessa kuin ruuvimeisseli kädessä katonrajassa. Ja kyllä Applellakin joskus etsittiin pikkuruuvia pöydän alta. Onneksi se ei ollut omasta päästä pudonnut!
Pelkästään kuulijaa ei siis voi syyttää, jos tuottajan työnkuva jää hämäräksi. On se välillä meillekin mysteeri.
Tuottaminen on ala, jossa ei koskaan tule valmiiksi. Opittavaa ja uusia tilanteita tulee eteen jatkuvasti. Vuosien myötä tulemme kuitenkin aina vain paremmiksi ja nopeammiksi löytämään ratkaisuja, erottamaan oleellisen epäoleellisesta ja keksimään, kenen puoleen missäkin tilanteessa kannattaa kääntyä.
Ei minulla tässä muuta. Kysykää, jos siltä tuntuu.
(Juha Pihanen 22.7.2026, julkaistu myös Juhan LinkedIn sivulla ja englanninkielisenä Mediumissa)