Datakeskus on vasta lähtölaukaus
sillä raha tehdään sisällöillä
(En yleensä ota osaa julkiseen poliittiseen keskusteluun. Siinä on aina riski, että sanomiset käsitetään vahingossa tai tahallaan väärin. Ehkä nyt poikkeus on paikallaan.)
Keskustelu datakeskuksista on Suomessa keskittynyt tärkeisiin, mutta kokonaisuuden kannalta liian pieniin asioihin: sähköön, veteen ja veroihin. Ne pitää ratkaista, mutta niistä ei pidä tehdä koko keskustelua.
Aloitetaan Nvidian Jensen Huangista. Hän kuvasi Maailman talousfoorumissa Davosissa tekoälyä viisikerroksisena täytekakkuna. Pohjalla on energia, sen päällä sirut ja laskentainfra, sitten pilvi ja datakeskukset, tekoälymallit ja ylimpänä sovellukset. Huangin viesti oli selvä: taloudellinen hyöty syntyy lopulta sovelluskerroksessa. Siellä, missä teknologia muuttuu tuotteiksi, palveluiksi ja käytöksi.
Suomessa keskustelu pyörii silti vankasti kakun alimmissa kerroksissa. Puhumme sähköstä, vedestä ja datakeskuksista. Se on ymmärrettävää, mutta paljastavaa. Meillä on pitkä historia siinä, että teknologialla tarkoitetaan suppeasti tekniikkaa: rautaa, koodia ja koneita. Kun palasin Suomeen, yksi ensimmäisistä kommenteista, jonka kuulin, oli: “käyttäjistä puhuminen ei kuulu teknologiakeskusteluun”. Tästä on nyt viisi vuotta. Luulin jo, että olisimme oppineet jotain.
Sähköstä voi ja pitää puhua. Pullonkauloja voi tulla, koska datakeskuksen rakentaminen kestää pari vuotta, mutta voimalinjojen ja voimaloiden rakentaminen vie reilusti pidempään. Vedenkulutus taas ei Suomessa ole samanlainen kysymys kuin lämpimämmissä maissa. Jäähdytysratkaisuilla on merkitystä, mutta lähtötilanne on toinen.
Entä verotus? Datakeskukset tuovat kiinteistöveroa kunnille ja sähköveroa valtiolle. Niitäkään ei pidä vähätellä. Mutta mittakaava pitää ymmärtää. Sähköverosta puhutaan kymmenissä miljoonissa euroissa. Sovelluskerroksen onnistumisessa puhutaan miljardiluokan liikevaihdosta, arvonlisästä, palkoista ja verotuloista. Datakeskus työllistää rakentamisvaiheessa, mutta sen pysyvä työllisyysvaikutus on pieni verrattuna niihin yrityksiin, joiden tuotteita ja palveluja keskuksissa lasketaan.
Tämä näkyy hyvin Lahden hankkeessa. Tänne on tulossa 1,2 miljardin euron datakeskus. Keskuksen rakentaa singaporelainen ja sen päävuokralaiseksi tulee kiinalainen yritys. Suomeen jää rakentamista, kiinteistöveroa, sähköveroa ja jonkin verran työtä. Se on parempi kuin tyhjä tontti. Mutta varsinainen korkean jalostusarvon liiketoiminta, data, palvelu ja asiakassuhde eivät synny Suomessa. Me tarjoamme kerroksen, jolla joku muu tekee varsinaisen tuotteen.
Jos Suomi ja EU oikeasti haluavat datakeskuksista kansantaloudelle merkittävän hyödyn, emme voi tyytyä myymään niille sähköä, tontteja ja lupaprosesseja. Meidän pitää rakentaa tuotteita, joita niissä ajetaan, ja omistaa data, johon niiden arvo perustuu.
Dataan perustuvien tuotteiden markkinat kasvavat valtavaa vauhtia. Meidän ei tarvitse saada siitä kuin murto-osa, niin puhumme aivan eri mittaluokan asiasta kuin yksittäisten datakeskusten veroista. Mutta se ei tapahdu jatkamalla vanhalla ajattelulla.
Tekniikka ei ole enää lisäarvo. Se on lähtökohta. Tekoälyn, konenäön, lisätyn todellisuuden ja keskustelevien käyttöliittymien ansiosta teknologia voi kuunnella, nähdä, tunnistaa, ennakoida ja mukautua. Siksi tuotekehitykseen on otettava insinöörien rinnalle ihmistieteilijöitä, palvelumuotoilijoita ja luovia aloja. Ei koristeiksi, vaan siksi, että tulevaisuuden tuotteissa arvo syntyy siitä, miten teknologia kohtaa ihmisen.
Viime viikolla tulin kommentoineeksi yhtä datakeskuskeskustelua, jossa nostin tämän esiin. Sain tasan yhden kommentin: “Rakennetaan martta, jonka kanssa voi rupatella.” Meillä Applella tuota marttaa kutsuttiin Siriksi. Se ei ollut turhake vaan keskeinen osa iPhone-kokemusta. Siri on toistaiseksi ainoa suurten teknologiayhtiöiden ekosysteemiassistentti, joka ymmärtää suomea.
Minulle kommentti oli surullinen osoitus siitä, että se, mitä muualla pidetään rahan arvoisena lopputuotteena, nähdään Suomessa helposti oikean teknologian kevyenä sivutuotteena. Viidessä vuodessa emme ole näköjään oppineet riittävästi.
Kilpailijat eivät odota, että meillä opitaan. Kiinassa, Yhdysvalloissa, Koreassa ja muualla mennään monessa asiassa kaukana edellä. Kaikessa etumatkaa ei ehkä enää saada kiinni, mutta monessa kyllä. Ja kvantissa meillä on vielä poikkeuksellisen vahva asema.
Ratkaistaan sähkö, vesi ja verotus. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta eivät koko kuva. Datakeskus on tekoälytalouden välttämätön pohjakerros. Kansantalouden kannalta ratkaiseva arvo syntyy ylempänä: tuotteissa, palveluissa, datassa ja kokemuksissa, joita ihmiset todella käyttävät.
Käännetään katse AI-kakun tuottavimpaan kerrokseen. Laitetaan panoksia siilot ylittävään tuotekehitykseen ja tehdään Suomesta terveysteknologian, sotilasteknologian, bioteknologian ja viihdeteknologian suurmaa!
(Juha Pihanen 8.5.2026, julkaistu myös Createch Finland ry:n LinkedIn sivulla)