Kun tarvitaan koko kylä
Tuottajaksi kasvetaan tuottamalla
Elettiin ehkä vuotta 1989. Kymmenkunta entistä tanssiryhmä Katrillin tanssijaa huomasi olevansa tyhjän päällä, minä muiden mukana. Päätimme perustaa uuden ryhmän.
Kokoonnuimme asuntooni Pihlajamäkeen. Pian meillä oli uusi ammattiryhmä, Kiperä, harjoituspaikka, taiteellinen johtaja, bändi, puvustaja ja ensimmäisiä esiintymisiä. Jokainen veteli niitä naruja, joita sattui tuntemaan. Minä soitin opetusministerille ja kysyin rahoituksesta. Tutun kansanedustajan kautta ensimmäinen esiintymisemme järjestyi melkein vahingossa eduskuntaan.
Kukaan ei kutsunut minua tuottajaksi. Olin vain se, joka yritti pitää ihmiset, rahat, aikataulut ja ideat jotenkin kasassa.
Oppi tuli nopeasti ja välillä kovalla hinnalla. Jo silloin huomasin, että lupaus ja sitoutuminen ovat kaksi eri asiaa. Kun joutuu kyselemään monta kertaa toisten lupaamien töiden perään, saa helposti päsmärin tai jopa mulkun maineen. Vastuu tekemättä jääneestä työstä jää silti sille, jonka pitää saada kokonaisuus valmiiksi. Ensimmäinen työuupumus tuli jo siinä koulussa.
Tuottaja-nimikettä aloin käyttää vasta paljon myöhemmin. Olin käynyt New Yorkissa Commercial Theater Instituten lyhyen tuottajakurssin, ja Lahden uuden kesäteatterin Laukesin yhteydessä nimike viimein tuntui oikealta. Vasta silloin tajusin, että olin opetellut samaa ammattia jo vuosia. Alat vain vaihtuivat.
Matkan varrelle mahtui musiikkia, levyjä, urheilua, teatteria, multimediaa, verkkosisältöjä, opetuspelejä ja teknologiaa. Sisältö vaihtui, mutta työ pysyi hämmästyttävän samanlaisena. Piti tietää, mitä ollaan tekemässä, kenelle sitä tehdään, ketkä siihen tarvitaan ja miten rahat sekä aika saadaan riittämään.
Tuottaja on tavallaan ammattimainen yleismies Jantunen. Hän ei tee kaikkea itse, mutta hänen pitää ymmärtää tarpeeksi osatakseen kysyä oikeat kysymykset ja huomatakseen, milloin jokin vastaus ei oikein kestä päivänvaloa.
Laukes teki viisi kesäteatterituotantoa vuosina 2013–2017. Pienen ydintiimin ympärille koottiin käsikirjoittaja, ohjaaja, kapellimestari, suunnittelijat, näyttelijät, muusikot ja monta muuta ammattilaista. Jokainen kesänäytelmä oli Laukesille ja sen kulloisillekin näyttelijöille kirjoitettu, yhtenä talvena tehtiin lisäksi sirkusta ja teatteria yhdistävä Cats Lahden kaupunginteatteriin.
Tuottaja on hyvä esimerkki generalistista. Hänen pitää ymmärtää ohjaajan, näyttelijän, muusikon ja teknikon työtä sen verran, että hän näkee, miten niistä syntyy esitys, jonka yleisö haluaa nähdä ja suositella muille. Laukesissa minua auttoivat lisäksi laulajan ja näyttelijän tutkinnot. Ne toivat mukaan omaa syväosaamista ja ymmärrystä siitä mitä olimme tekemässä.
Hyvää asiantuntijaa ei tunnista tittelistä tai siististä ansioluettelosta. Aiemmat työt kertovat jotain, samoin muiden kokemukset. Loppu selviää keskustelemalla ja tekemällä yhdessä. Puhummeko samaa kieltä? Ymmärrämmekö tavoitteen samalla tavalla? Voinko luottaa siihen, että sovittu työ myös valmistuu? Vuosien mittaan ihmisiä oppii lukemaan hieman nopeammin.
Minun ei tarvinnut osata heidän töitään paremmin. Minun piti löytää parhaat ihmiset, antaa heille työrauha ja huomata, jos jokin tärkeä oli menossa vikaan. Jos vaikka osa katsomosta ei nähnyt näyttelijöiden kasvoja, asiaan oli puututtava. Perusteluksi ei riittänyt ”koska minä sanon”. Piti kertoa, mikä ongelma oli ja löytää korjaus, joka säästi mahdollisimman paljon jo tehtyä työtä.
Katsoja ratkaisi lopulta kaiken. Laukes eli lipputuloilla, joten tyytyväinen ja palaava yleisö oli koko toiminnan elinehto. Puskaradio oli usein tärkein markkinointikanavamme. Teknologiassa kysymys on sama: minkä ongelman tämä ratkaisee ja kuka tätä haluaa? Hieno toteutus ei auta, jos kukaan ei tarvitse sitä tai kilpailijan tuote on miellyttävämpi.
Koulussa voi oppia budjetointia, sopimuksia ja aikatauluja. Työ opettaa, kehen voi luottaa, milloin pitää puuttua ja miten jatketaan, kun suunnitelma hajoaa mutta ensi-ilta pysyy kalenterissa. Kokemus auttaa huomaamaan aikaisemmin, mikä on olennaista ja missä kohtaa ollaan menossa hakoteille.
Pihlajamäen olohuoneessa emme puhuneet tuotantorakenteista tai generalismista. Meillä oli joukko erilaisia ihmisiä ja yhteinen tavoite.
Hyvän tuotannon tekee kylä. Tuottajan tehtävä on koota se ja huolehtia, että esirippu nousee ajallaan.
(Juha Pihanen 16.7.2026, julkaistu myös omalla LinkedIn sivullani ja englanninkielisenä Mediumissa