Suomi on insinöörien luvattu maa. Ja olemme tähän asti saaneetkin nauttia niistä hedelmistä. Mutta mitä monimutkaisemmaksi teknologia kehittyy, sitä enemmän se vaatii myös käyttäjiltään. Tai siis ei. Se vaatii parempaa käytettävyyttä ja siten tekijöiltään yhä vain enemmän. Nokia unohti aikanaan tuon tärkeän opin. Apple kehitti helpon käyttöliittymän, sitten Google teki Samsungin kanssa saman. Ei niillä ollut välttis parempaa teknologiaa, niillä oli parempi käyttökokemus – ja kuluttajat ratkaisivat.
Koronan jälkeen digitalisaatio on lähtenyt laukkaan, laukalle jopa. Nettipalvelujen ja appien on laskettu säästävän työtä, rahaa ja jopa parantavan palveluita. Käytettävyys, jopa turvallisuus, on monesti jäänyt taka-alalle kun palvelut on pitänyt saada äkkiä muutettua digitaalisiksi. Niinpä 89-vuotias äitini saa nyt tekstiviestin, jossa kerrotaan että lääkäriaika löytyy sote-alueen apista. Passia ei ole enää aikoihin voinut tilata muuten kuin netin kautta. Ja pankit laskuttavat taivaallisia summia niiltä jotka joutuvat asioimaan konttorilla kun eivät digiä hallitse.
Kehitys on paitsi nopeutunut, myös jakautunut. Tekniset laitteet tulevat aina vaan teknisemmiksi, palaan tähän kohta. Samalla eri teknologioiden ja sovellusten käyttö sirpaloituu. Siinä kun keski-ikäiset jahkaavat tietokoneen ja puhelimen välillä, nuorempi polvi on syntynyt älykännykkä kädessä. Vanhemmat sukupolvet usein jopa pelkäävät niin älykännykkää kuin läppäriäkin. Pieni osa porukasta on jo siirtynyt virtuaalimaailmaan, mutta suuri massa odottaa vielä kohtuuhintaisia ja järkevän kokoisia laseja. Suurin osa ei edes tiedä mistä laseista nyt puhutaan. Ei Iittalan. Varjon.
Käyttöliittymiä ja käyttäjäkokemusta suunnittelevan on siis otettava huomioon todella, todella, todella monta eri tekijää. Kaikkein tärkein kysymys on ”kenelle tätä sovellusta oikeasti teen”. Jos tuon jättää kysymättä, voi joko valita ihan väärät välineet tai tehdä tavoitelluille käyttäjille täysin sopimattoman sovelluksen. Tai helposti molemmat. Hyvin usein samasta sovelluksesta joutuukin nyt tekemään monta eri versiota eri kanaviin ja eri käyttäjille.
Sotien taistelukentät taas ovat malliesimerkki noista nopeasti teknistyvistä aloista. Vaikka Ukrainan sota osoitti ettei juoksuhaudoista ja maajoukkojen lähitaistelusta mihinkään päästä, datan ja teknisten laitteiden määrä varmuudella lisääntyy. Droonit, ohjukset, panssarivaunut, lentolaitteet ja etenkin sodanjohtojärjestelmät kehittyvät. Joku F-35 on käytännössä jo videopelin kaltainen taistelu-, tiedustelu- ja johtamisjärjestelmä – joka myös lentää ja ampuu. Ihminen sen ohjaksissa ei enää pysty käsittelemään läheskään kaikkea sitä dataa mitä koneen käyttäminen vaatii – Punainen Paroni on kaukaista historiaa.
Kehittyneissä sovelluksissa ja järjestelmissä käyttöliittymä- ja käyttäjäkokemuksen (UI/UX) suunnittelun onkin oltava paljon enemmän kuin käytettävyyden tai asiakaspolkujen suunnittelua. Minua paljon fiksumpi puki sen näin: ”Käyttöliittymäsuunnittelun pitää kehittää ihmisen ja koneen yhteistyötä, jossa kumpikin tukee toistaan tekemällä sitä missä on itse parempi.” Tietokone kerää ja analysoi dataa paljon ihmistä nopeammin. Ihminen taas ainakin vielä osaa tehdä tietoon ja kokemukseen perustuvia, mutta intuitiivisia ja luovia, ratkaisuja konetta paremmin.
Koska ihminen ei ole muuttunut pohjimmiltaan kymmeniin tuhansiin vuosiin, käyttöliittymien suunnitteluun tarvitaan koko kylä, aivotutkijoista psykologeihin, motoriikan tuntijoista graafikoihin ja pedagogeista tarinan kertojiin. Vain siten saamme kehitettyä sovelluksia joita halutaan käyttää, sovelluksia jotka pitävät meidät hengissä ja ennen kaikkea sovelluksia joilla Suomi voittaa kilpailun digitaalisista markkinoista.
Otan mielelläni vastaan kommentteja, kysymyksiä ja kritiikkiä. Itse olen ollut tällä tutustumismatkalla siitä alkaen kun 2019 aloitin Applella, eli mikään huippuasiantuntija en ole. Mutta jonkinlainen käsitys on syntynyt jo siitä, mikä on totta ja mikä toiveunta – ja mihin ehkä ollaan pitkässä juoksussa matkalla. Puolustusasioita taas seuraan tiedotusmiehen kiinnostuksella ja ratsuväen peräänantamattomuudella. Hakkaa päälle!
Juha Pihanen