Marraskuusta 2022 maailma on kohissut tekoälystä. Silloin julkaistiin ChatGPT, joka ”keskusteli” ja ”tiesi” ja ”ideoi”. Sittemmin tekoälyllä on tehty kuvia, videoita, animaatioita, PowerPoint-esityksiä ja vaikka mitä. On kauhisteltu, kuinka tekoäly vie kaikkien työt ja tappaa meidät kaikki – ja unelmoitu kuinka nyt viimein koittaa Shangri-La, kun tekoäly hoitaakin vanhukset, parantaa taudit ja tekee kaikki tylsät työt.
Ennen kuin yritän selittää mistä on kyse, palaan 70-luvulle. Viestinnän laeistaan tunnettu professori Osmo A Wiio kirjoitti silloin lain tulevaisuuden ennustamisesta: ”Lähitulevaisuus yleensä yliarvioidaan ja kaukainen aliarvioidaan”. Pätee hyvin tekoälyyn ja siitä käytävään keskusteluun.
Tekoäly ei ole uusi asia, eikä ChatGPT sama kuin tekoäly. Ihmisen kaltaisia älykkäitä koneita on kuviteltu satoja vuosia, ja sellainen kuului Metropolis-elokuvan maailmaan jo 1927. Fritz Langin elokuva muuten sijoittuu vuoteen 2027, eli yllättävän hyvin osuu tuo ennustus kohdilleen.
Varsinaista ihmisajattelun kaltaista tekoälyä on pohdittu ainakin 1950-luvulta alkaen ja sovelluksiakin on ollut jo kymmeniä vuosia. Tekoälyä käyttävä Roomba-pölynimurirobotti tuli kauppoihin 2002, ja tekoäly on ollut jo kauan arkipäivää niin viihteessä, teollisuudessa kuin vaikka karttasovelluksissa ja liikenteen ohjauksessakin.
Mitä tekoäly sitten on? Twitteristä löytyi vastaus ”Huono sanavalinta 1950-luvulla”. Mutta vaikkapa termi ”laajaan data-aineistoon perustuva tilastollinen mallintamistapa ennustaa erilaisia asioita, hahmoja ja tapahtumia” ei ole yhtä seksikäs kuin ”tekoäly”.
Kun kysyin asiaa itseltään tekoälyltä, vastaus oli: ”Tekoäly on koneen kykyä suorittaa tehtäviä, jotka vaativat ihmiseltä älykkyyttä”. Isoin ero ”tyhmiin” koneisiin on se, että tekoäly pystyy muuttamaan toimintaansa joko oppimalla uutta tai vaikka törmäämällä esteisiin. Pohjimmiltaan tekoäly itsessään on kuitenkin ohjelma, joka toimii siihen koodattujen ohjeiden mukaisesti.
Ihan kuin ihminenkin, se oppii tiedosta, kokemuksista ja palautteesta. Me ihmiset luemme kirjoja, käymme koulua, teemme asioita, yritämme ja erehdymme. Ja opimme (tai emme). Tekoäly oppii siihen syötetystä tai sen hakemasta tiedosta (datasta), paremmat tekoälyt myös kokemuksen ja saadun palautteen pohjalta. Ihmisen ja tekoälyn erottaa vielä toistaiseksi se, että tekoäly ei oikeasti pysty luoviin ratkaisuihin. Ihminen taas ei pysty käsittelemään samoja määriä tietoa, ainakaan yhtä nopeasti.
Juuri tuo tietomassojen käsittelyn nopeus on syy, miksi tekoäly on jo esimerkiksi löytänyt uusia potentiaalisia syöpälääkkeitä. Se pystyy käymään läpi kymmeniä tuhansia tieteellisiä julkaisuja ja löytämään sellaisia riippuvuussuhteita, joita ihminen ei vain pysty tai ehdi etsimään. Joku lääke vaikuttaa jonkun proteiinin toimintaan jossain bakteerissa – ja tuo vaikutus saattaisi toimia myös saman tyyppiseen proteiiniin myös jossain syöpäsolussa.
Vähän samalla tavalla toimii myös generatiivinen tekoäly, josta nyt on suurin meteli. Eli nämä tekstiä tuottavat ChatGPT ja Googlen Gemini, kuvia tekevät Dall-e ja Midjourney ja tuon tuollaiset. Generatiivinen tekoäly on jostain syystä käännetty termiksi ”luova tekoäly”, mutta se ei oikeasti ole sen enempää älykäs kuin luovakaan.
Nämä sisältöä tuottavat tekoälyt käyttävät pohjamateriaalina valtavan määrän kuvaa, tekstiä ja muuta informaatiota, joita ne yhdistelevät ja suodattavat. Kaiken takana on kuitenkin todennäköisyyslaskenta, eli tekoäly tuottaa ”todennäköisimmältä vaikuttavia” tuloksia. Siksi tekoälyn tuotokset ovat yleensä keskinkertaisia, keskiarvoisia ja jopa tylsiä.
Luova tekoäly toimii vähän samalla logiikalla kuin ihminen. Tai oikeammin insinööri tai historiantutkija, enkä tarkoita tällä mitään pahaa. He tutkivat hirvittävän määrän aineistoa ja tekevät niiden pohjalta todennäköisiä ja loogisia johtopäätelmiä. Päätelmät tehdään siis havaintojen ja olemassa olevan aineiston perusteella, ja tulkintaan liittyy hyvin vähän luovaa ajattelua.
Joskus päätelmä menee pieleen, ja syynä on yleensä pohja-aineiston vähäisyys tai huono edustavuus. Hirmuliskot käsitetään edelleen karvattomiksi, sulattomiksi ja värittömiksi – koska karvoja, sulkia ja ihoa on säilynyt tosi vähän. Samalla tavoin tekoäly voi tehdä virheellisiä päätelmiä, jos sen käyttämä data ei ole tarpeeksi laajaa tai edustavaa. Mutta kaikkeen tähän palaan myöhemmin.
Tekoäly ei ole siis uusi, luova eikä aina kovin älykäskään. Eikä kaikki tekoälynä mainostettu edes ole tekoälyä. Mutta tekoäly kehittyy ja se tulee muokkaamaan ja muuttamaan maailmaa entisestään. Ehkä peruuttamattomasti. Seuraavissa ”jaksoissa” yritän valottaa asiaa tarkemmin.
Otan mielelläni vastaan kommentteja, kysymyksiä ja kritiikkiä. Itse olen ollut tällä tutustumismatkalla siitä alkaen kun 2019 aloitin Applella, eli mikään huippuasiantuntija en ole. Mutta jonkinlainen käsitys on syntynyt jo siitä, mikä on totta ja mikä toiveunta – ja mihin ehkä ollaan pitkässä juoksussa matkalla.
Juha Pihanen